Nimi Katariina Vuorinen

Teos Edith suuteli minua unessa

ISBN 951-31-2049-5

Kustantaja Tammi

Kustantajan nettisivu www.tammi.fi

ARVOSTELU

Katariina Vuorisen runokirja Edit suuteli minua unessa on hyvin kirjoitettu. Huomaa, että kirjoittaja opiskelee humanistisessa tiedekunnassa yliopistossa. Akateeminen sävy välittyy lukijalle hyvin. Toiset kielikuvista on sellaisia joiden merkitystä en oikein saanut itse selville, mutta eiköhän se runoudessa toisinaan sillain ole, että vain kirjoittaja tietää kielikuvien viimeisimmän merkityksen.



Teos on hyvin lukija ystävällisesti rakennettu. Teos ei ole missään nimessä liian lyhyt, aikaa vierähtää mukavasti kirjaa lukiessa, mutta kuitenkaan sivuja ei ole niin paljon, että teksti alkaisi puuduttaa lukijaa.



Runot kertovat hieman kaikesta, menetetystä rakkaudesta, ainakin näin arvelen aina opiskelija elämään asti, joten varmasti jokaiselle löytyy oma runo kirjasta, runo joka koskettaa vaikka muut runot eivät niin muuten miellyttäisi. Kirjoittaja osaa selvästi hommansa ja toivottavasti jatkaa kirjoittamista. Sillä uskon, kirjailijan vielä pääsevän ihan suomen eturivi runoilijoiden seuraan.

Teos Rispaskaa

ISBN 978-952-498-736-3

Kustantaja BoD

Kustantajan nettisivu www.bod.fi

ARVOSTELU

Ripaskaa on dekkari, ehdottomasti. Kirjoittaja Ivan Tykki on suomalaisen opettajan ja venäläisen liikemiehen poika joka harrastaa kirjoittamista.



Harrastaa kirjoittamista on hyvä ilmaisu, sillä en millään muotoa pysty pitämään teosta ammattimaisena. Kirjoittaja tekee aivan liikaa klassisia virheitä, kuten toiston. Toisto saattaa toimia hyvänä tehokeinona, mutta tässä tapauksessa pelkästään toistoa karsimalla oltaisiin teoksesta saatu 50s lyhempi.



Juoni on hyvinkin tavallinen, siinä näkyy selvä harrastelijamaisuus. Isona plussana teokselle voi antaa sen realistisen tavan kuvata Suomalaisi ja Venäläisiä, kuvaus tulee hienosti näkyviin juuri dialogin kautta.



Olisi mielenkiintoista tietää missä päin Suomea Ivan tykki on asunut, sillä myös teoksen ensimmäisestä kappaleesta pitää antaa plussaa sen hienon dialogissa esiin tulevan murteen käytön. Murteen käyttäminen on hyvinkin vaativaa jos ei itse luonnostaan jotain murretta hallitse.



Kirjan hahmot ovat tavallisia jopa niin tavallisia, että alkaa puuduttaa, jokainen klassinen hahmo löytyy teoksen sivuilta aina poliittisesti ajattelevaan nuoreen ikävästä siivoojasta joka ei arvosta ketään. Tai no arvostaa, omaa työtään.



Alussa toin ilmi sen, että teos on ehdottomasti dekkari juuri sen klassisen luonteen vuoksi, ei ole mitään syytä epäillä teosta miksikään muuksi, kuten vaikka runokokoelmaksi. Toivottavasti kirjoittaja jatkaa kirjoittamista, häneltä saattaa joskus tulla vielä tajunnan räjäyttävä murha mysteeri. Mutta aikaa siihen menee, kirjoittaja on kuitenkin nuori 1987  syntynyt joten kirjailijan ura ei ole pois suljettu, mutta kuten kaikilla aina hiomista riittää.



Toivotaan, että seuraava teos on harkitumpi ja mielikuvituksellisempi kuin tämä.

Nimi Dionysos

Kustantaja Kirja kerrallaan

ISBN: 9519351353

ARVOSTELU

Friedrich Nietzsche tunnetaan enimmäkseen teoksistaan Antikristus ja Näin puhui Zarathustra. Herra on kirjoittanut kyllä huomattavasti enemmän teoksia, esimerkkeinä iloinen tiede ja esikoisteoksenaan tradegian synty josta vasta nyt olemme saaneet suomennoksen. Nietzsche tunnetaan hyvin vaikea selkoisena filosofina, tietenkin hänen mielensä järkkyminen kertoo meille enemmän kuin arvataan, mutta ei tule kiinnittää vain huomiota siihen sillä, myös hänen henkinen tuotantonsa on merkittävä ennen mielenjärkkymistä.



Dionysos on runokirja, kokoelma herran valittuja runoja. Niiden lähtökohtaa ei olla saatu kunnolla selville, mutta on syytä laittaa merkille, että filosofi osasi kirjoittaa myös runoja. Jokainen runo on hyvin kirjoitettu 1800 luvun lopun tyypillisellä runomitalla. Se mistä runot kertovat tietää vain kirjoittaja itse, arvailuja ollaan tehty menetetystä rakkaudesta aina hänen sairaaseen suhteeseen äitiinsä.



On aina mielenkiintoista lukea filosofin kirjoittamaa runoutta, sillä vaistomaisesti, jos vähääkään on perehtynyt hänen muihin teoksiinsa tulee mieleen se, että onhan tässäkin teoksessa pakko olla jotain filosofista, ei pysty ymmärtämään, että muuten niin suora ja jyrkkä filosofi olisi muuten vain kirjoittanut runoutta. Ehkä se selviää meille joskus, ja myös teoksen merkittävyyttä aletaan pitämään ja tutkimaan tarkemmin.

Nimi Odysseija

ISBN 9510161578

Kustantaja WSOY

Kustantajan nettisivut www.wsoy.fi

ARVOSTELU / TIIVISTELMÄ

Homeros on ollut aina hyvin mielenkiintoinen, oliko häntä edes olemassa? Odysseijaa ja Ilhiasta toiset pitävät saman runoilijan tuotoksista.  Homeroksen nimiin ollaan myös laitettu muitakin teoksia. Kuten esimerkiksi Batrakhomyomakhia ( rottahiiri taistelu ) tämän teoksen on sanottu antavan viitteitä Troijan sodasta.

Palatkaamme nyt takasin käsillä olevaan teokseen eli Odysseijaan.  Tämä teos on antiikin ajalta oleva eepos ja samlla se on maailman historian kuuluisimpia teoksia.. Odysseia on saanut nimensä sen päähenkilöstä, Odysseuksesta, joka on eepoksessa Ithakan saaren kuningas ja sankarihahmo.

Aihe kirjassa on hyvin tavallinen, sankari, vihollinen, käänne ja onnellinen loppu. Tarkemmalla analyysillä voidaan selvittää runoelmasta paljon, paljon muutakin. 

Kirjan aihe on Odysseuksen venynyt paluumatka Troijan sodasta, jossa hän oli viettänyt 10 vuotta, mutta myös keksinyt keinon Troijan kukistamiseen — tämä tapahtui tunnetusti puuhevosella.

Kirjan alussa kuvataan Odysseuksen kotisaarta, Ithakaa, jonka kuningas hän on. Koska viesti Troijan tappiosta ja Odysseuksen selviämisestä saavuttaa hänen kotinsa ennen häntä, alkaa hänen vaimonsa Penelope pelätä hänen hukkumistaan. Myös muut ihmiset saavat tiedon Odysseuksen viipymisestä ja kilpakosijoita alkaa tulvia Odysseuksen taloon liehittelemään hänen vaimoaan. Odysseuksen poika Telemakhos lähtee etsimään isäänsä ja viettää vuoden merellä löytämättä häntä, mutta tapaa monia auttavaisia ihmisiä jotka kertovat Odysseiasta ja kestittävät Telemakhosta.

Näin kuluu kirjan ensimmäiset neljä laulua. Sen jälkeen siirrytään itse Odysseuksen luo Kalypson saarelle, jossa hän on ollut vankina seitsemän vuotta. Odysseus lähtee liikkeelle lautalla ja saapuu faiaakien saarelle. Hän kertoo aiemmista seikkailuistaan faiaakien kuninkaalle Alkinookselle; tämä osio sisältää Odysseian tunnetuimmat tarinat kuten kertomukset kyklooppi Polyfemoksesta, noita Kirkestä tai merihirviöistä Skylla ja Kharybdis. Kahdennentoista laulun jälkeen Odysseus pääsee takaisin kotisaarelleen, missä hän surmaa kilpakosijansa ja näkee jälleen vaimonsa 20 vuoden eron jälkeen.

Suomesta löytyy kaki erilaista suomesta toinen on oOtto Mannisen tekemä ja toinen taas on Pentti Saarikosken. Itse olen tykännyt aina enemmän Saarikosken käänöksestä, ei sikäli, että Mannisen käännös huono olisi. Mutta Saarikoskan tekstissä sanat ovat valittu paljon mielenkiintoisemmalla tavalla. En tiedä mistä tämä johtuu, luulen sen johtuvan siitä, että Saarikosken intohimona oli aina Antiikin aika ja samlla hän on kirjoittanut ja suomentanut suuren joukon erilaisi antiikin ajan tekstejä.

Tekijä Stephen King

Nimi Kirjoittamisesta

ISBN: 9524596938

Kustantaja Taskukirja Loisto Oy

ARVOSTELU

King on saanut huomattavaa mainetta kirjailijana ja etenkin kauhukirjailija, milteimpä jokainen hänen teoksensa on filmatisoitu, teoksia on käännetty useille kielille. Mikä sitten tekee kirjailijasta hyvän kirjoittajan, kynä suharin joka niittää mainetta aina viedessään kustantajalle uuden käsikirjoituksen. Tässä Kingin kirjassa ei puhuta kauhusta vaan puhutaan uran alkuvaiheesta, puhutaan siitä miten King jo nuorena kirjoitti tarinoita, äiti maksoi niistä hieman karkki rahaa ja tämä tietenkin kannusti lasta enemmän, yhtenä kertana oli hän keksinyt kopiokoneella painattaa monta tarinaa ja hän saikin ne myytyä koulussa hyvään hintaan. Takapakkia tuli siinä, että opettajat eivät voineet suvaita tuollaista tekstiä. Mitähän kyseiset opettajat nyt sanoisivat? King kertoo siitä miten alkoi nuorena lähettää lehtiin juttuja julkaisu mielessä, mutta aina tuli takaisin se kamala lappu missä lukee masentavaa tekstiä, onneksi tuleva kirjailija ei tästä masentunut, vaan hän naulasi naulan seinään johon hän ripusti kaikki hylkäykset. En tiedä kuinka totta on vai onko seuraava juttu tyypillistä Kingin hienoista liioittelua, jossain vaiheessa hylkyjä oli tullut niin paljon, että niiden paino tiputti naulan seinästä. Tämä ainakin kertoo siitä miten sinnikäs kirjoittaja hän on ollut aina.



Nuorena viina alkoi viedä miestä mukanaan, viskiä ja kaljaa kului kaameita määriä, sitten kuviohin tulivat huumeet, etenkin kokoiini. King kertoo kirjassaan miten hän on kirjoittanut teoksensa Cujon joka tosiaan on kirjailijan varhaistuotantoa. Hän ei kuulemma muista mitään teoksen kirjoittamisesta vaan hän jopa näkee tekstin ensimmäistä kertaa julkaisutilaisuudessa. King oli kuulemma viikkoja sulkeutuneena huoneeseensa ja kirjoittanut ja vetänyt kokaa.



Lopulta King kyllä raitistui ja taitaa herra olla vieläkin raitis, sillä ainakaan minun korviini ei ole tullut tietoa henkilön kuolemasta. Kingin vaimo sai miehensä lopettamaan viinan ja huumeet. King kertoo miten vaimo oli sanonut joko minä ja lapset tai sinä ja huumeet. Tähän kirjailija oli tokaissut, että anna kaksi viikkoa miettimis aikaa. Tätä lausetta King vertaa seuraavanlaisesti "Seisot palavan kerrostalon katolla, pelastus helikopteri laskee sinulle tikkaat joita pitkin pääset turvaan, mutta et nouse tikkaille vaan tokaisut typärästi, että tulkaa kahden viikon kuluttua uudelleen.



King kertoo myös kirjassaan siitä miten hänen toiset kirjansa ovat hyviä ja toiset taas pelkkää soopaa, tämä kuulemma johtuu siitä, että toiset kirjat on kirjoitettu nopeasti ja hätäisesti ja toiset taas harkiten vuosien työn tuloksena.

Tekijä Salvador Dali

Nimi Neron päiväkirja

ISBN: 9524594188

Kustantaja Taskukirja Loisto

ARVOSTELU

Missä menee hulluuden ja nerouden raja? Onko hullut neroja? Dalia ei koskaan ymmärretty hänen aikanaan. Hänen ajatuksensa ja taulunsa olivat liian provokaatisia juuri tuolle aikakaudelle. Dalin luonne tosin oli sellainen, ainakin teoksen mukaan, että hän vähääkään välittänyt siitä mitä muut sanoivat tai ajattelijat, hän eli prvokaatista elämää, mitä enemmän jokin hänen tauluistaa kritiikkiä niin siitä hän vasta riemastui ja alkoi tekemään entistä surrealistisempaa taidetta.



Aivan pienestä lapsesta asti, Dali oli ollut vankkumaton ateisti, hän kuulemma luki kaikki isänsä omistamat kirjat, hän syventyi niihin tullakseen oikeaksi ateistiksi.



Teos on toisaalta hieman sekava sen vuoksi, että se hyppii, välillä jopa kuukausi voi väädä välitä, mutta silti teos antaa oikein hyvän kuvan siitä millainen kirjan kirjoitta suuri mestari surrealistin saralla on kyseessä.



Dali ei missään vaiheessa anna periksi, ei sitten millekään hän sotkeutuu kaikkeen pelkästään. Hän ei tunnu arvostavan ketään muuta ihmistä maanpäällä Kuin Galaa hänen vaimoaan. Dalia ei vaivannut ikinä se, että hän oli joutunut istumaan vankilassa. Hänen taulujaan takavarikoitiin ja kaikki tuntuivat olevan häntä vastaan, mutta koskaan hän ei luovuttanut. Hän vakaasti uskoi omaan nerouteensa, hän uskoi olevan ensimmäinen ja viimeinen oikea surrealisti päällä maan.



Teos antaa Dalista helposti sellaisen kuvan, että tuo mies pitäisi laittaa lukkojen taakse, mutta taiteilijaa ei koskaan ymmärretä hänen oikeana elin aikanaan.



Dali kuvailee kirjassaan elämäänsä surrealistien ryhmässä josta hänet poistettiin mielipiteittensä vuoksi, myöskään tämä ei masentanut Dalia vaan hän sai siitä inspiraation maalaukseen. Maalaus inspiraatiota Dali kuvailee uskomattoman hyvin, jopa niin hyvin, ettei sitä ensimmäisellä kerralla usko todeksi. Dali saattaa kirjoittaa muutamia sivuja pelkästään siitä millaisia suteja täytyy hankkia, vain juuri tietyt siveltimet kelpaavat. Dali kuvailee myös hyvin vaikea selkoisesti taas niitä maalauksen kohtia joissa hän on käyttänyt geometrisiä kuvioita, hän kertoo monta sivua siitä miten hän saa täydellisen ympyrän tehtyä, onnistuuko se jollain tietyllä siveltimellä vai pitääkö apuna käyttää harppia?



En ole koskaan lukenut tämän kaltaista omaelämänkertaa, mutta varmasti paras tähän mennessä.

Tekijä Charles Bukowski

Nimi 234 Runoa

ISBN 987-952-483-009-6

Kustantaja Sammakko

Kustantajan nettisivu www.sammakko.com

ARVOSTELU

Juoppo renttujen suojelupyhimys Bukowski on saanut aikaan sen, että hänen mahtia runojaan ollaan laitettu yksiin kansiin. Jos joku kysyy miten muka kännissä voi kirjoittaa ei tarvitse mainita muuta kuin kyseisen herran nimi. Runoilijan lempi aiheita ovat selkeästi naiminen, juominen ja uhkapelaaminen. Voin hyvin kuvitella rähjäisen miehen istumassa baaritiskillä viskin ja muistivihon kanssa, hän hukuttaa suruaan koska kustantajat ja kriitikot eivät ymmärrä hänen nerouttaan. Tietenkään hän ei sitä näytä kenellekään.

Runot ovat hyvin yksinkertaisia mikä taas toisaalta tekee niistä hyvinkin moni mutkaisia. Luultavasti tiettyjen runojen alkuperää, tarkoitusta tai muuta vastaavaa ei voi tietää kuin runoilija itse ja niin sen kuuluukin mennä. Toisissa runoissa kirjailija jättää paljonkin lukijan oman mielikuvituksen varaan. Se tekee herrasta mielenkiintoisen, hän pystyy samalla olemaan selvä (en tarkoita raittiutta) samalla hän pystyy olemaan monimutkainen. Hänen ideoitaan ei koskaan hyväksytty hänen oma aikanaan, kuten ei kenenkään suuren taiteilijan tuotoksia ymmärretä kuin vasta hänen kuoltuaan.

Runoista paistaa hyvin läpi se henkilö joka toisaalta ei välitä mistään, mutta taas toisaalta välittää, runot antavat hyvin kylmän kuvan henkilöstä joka on ne kirjoittanut. Kokoelmaan ei mahdu kovinkaan montaa positiivista tai lohtua antavaa tekstiä . Tästä esimerkkinä yhden runon pätkä joka löytyy myös teoksen takakannesta. "Jotkut ihmiset eivät koskaan sekoa. Kuinka hirvittävää heidän elämänsä täytyykään olla". Minusta jo tämä pätkä antaa kuvaa siitä millainen runoilija on kyseessä. Hän ei kirjoita rakkaudesta kauniisti, hän kirjoittaa siitä miten tuskaista se on, hän ei kirjoita kevään auringosta vaan mieluummin syksyn hämärästä vesisateesta.

Bukowski on kieltämättä runoilijan stereotyyppi. Hän juo jatkuvasti, ei väliä mitä kunhan vain tulee känniin, hän välttelee pitkiä suhteita nopea yhden yön homma tuntuu olevan hänen tapansa, aivan varmasti hän on rahaton taivaanrannan maalari jota normaali työn teko ei voisi vähempää kiinnostaa. Omien runojensa mukaan hän ei ainakaan kauhean monessa työpaikassa viihtynyt ja tahallaan jopa järjesti itselleen potkuja lähtemällä dokaamaan kesken työpäivän jos sattui vituttamaan. Voisiko kirjailija olla enempää runoilijan muotokuva. Tietysti pois laskettunu teksti joka ei kerro tosiaan kauniista kukkaniitystä kauniine perhosineen ja lintuineen.

Tekijä Hanna-Riikka Kuisma

Nimi Elinkautinen

ISBN: 9524715201

Kustantaja Like

Kustantajan nettisivu www.like.fi

ARVOSTELU

Teoksen kansikuva ja nimi herättää miltei heti fiiliksen "tämä on luettava". Teos on tekijänsä ensimmäinen julkaisu. Teos sisältää joukon novelleja. Kun teosta lukee niin tulee myös sellainen fiilis, että kirjoittaja haluaa pelkästään vain provosoida. Tämä fiilis johtuu ainakin itsellä siitä, että kukaan ei voi mielestäni kirjoittaa uskottavasti tapahtumista, joita ei ole itse kokenut. Toiset novellit ovat niin utopistisia, myöskään näin nuori kirjoittaja ei voi mitenkään olla henkilökohtaisesti kokenut kaikkea sitä mitä hän kirjassaan kertoo. Pelkästään tämä paljastaa tekstin pelkäksi provokaatioksi. Provaakio voi tietenkin olla myös tarkoitus peräistä, mutta en ymmärrä miten se vaikuttaa hyvään lukukokemukseen lukijan kannalta. Kukaan ei jaksa lukea sataa sivua siitä kun jollain on todella paska olo. Useimmat Suomessa kyllä kuitenkin tuntevat kansallistaudimme masennuksen ja sen seurauksena tulevan ahdistuksen. Tietenkin kirjailija aina itse päättää mitä ja millaista tekstiä kirjoittaa. Tietenkin kustannustoimittaja sanoo aina myös sanansa.

Teos ei anna minkäänlaista toivoa, se ei näytä auringonvaloa missään, eikä se koskaan anna periksi siitä kammottavasta ahdistuksen kourasta. Edes pieni toivon pilkahdus toisi oikein mukavan säväyksen tekstiin. Myös sanotaan lyhyesti virsi kaunis, tätä periaatetta kirjoittaja on ainakin noudattanut, mutta samalla hän on unohtanut kirjailijan perus periaatteen niin sanotun Aristoteellisen juonen mallin, jokaisessa tarinassa täytyy olla selkä alku, keskikohta, käänne joka johdattaa tarinan loppuun. Hyvin monet novellit teoksessa ovat niin lyhyitä, että niihin on edes mahdotonta asettaa kyseistä Aristoteellista mallia. Mielestäni yksikään novelli ei täytä näitä vaatimuksi. Tietenkin kyseessä on esikoisteos ja kirjoittamisen kautta kehittyy.

Plussaa pitää tietenkin jokaiselle teokselle antaa. Kirjailija on hyvin koonnut teoksen tai sitten kustannustoimittaja, novellit alkavat lapsista siirtyvät nuoriin teineihin johdattelee aikuisiin ja lopulta päätyy vanhuuteen. Juuri tämä kaava tuo hyvin esille elämän kierron ja sen, että jokaisella on eriasteisia ongelmia, iästä riippumatta.

Kirjaa en mene ylistämään, mutta en halua myöskään haukkua sitä täysin maan alle. Kirja jää vaatimattomasti hieman keskitasoan alapuolelle ja luultavasti se löytyy hyvin nopeasti kirjakaupan alekorista.

Nimi Pimeän Poika

ISBN: 951117956X

Kustantaja Otava

Kustantajan nettisivut www.otava.fi

ARVOSTELU

Jo muutamat sivut kertovat siitä mitä kirja tulee pitämään sisällään, se on kauttaaltaan kauheaa luettavaa, tapahtumat luovat tunnelman jonka vuoksi voisi itse hypätä parvekkeelta alas, ihan vain siksi, että tarina on niin kammottava. Vielä kammottavammaksi sen tekee se, että tarina on totta.



Aina tositapahtumiin perustuvat teokset muokkaantuvat hieman, tekstiä väritettään ja muunnellaan jopa myös soppaan voidaan helposti lisätä täyttä fiktiota.



Kuvailua tekstissä on käytetty selvästi hyvin ja harkiten, sitä on juuri se oikea hyppysellinen. Kuvailun avulla kirjoittaja on onnistunut luomaan hyvin realistisen kuvaksen pahaa oloaan potevasta äitinsä nöyryyttämänä ja kiduttama.



Tässä vaiheessa ei varmastikaan kenellekään jäänyt epäselväksi mitä teos käsittelee, millainen tarina on joten en  puutu siihen sen enempää.



Oikeastaan kirjassa on kaksi päähenkilöä mikä mielestäni on mielenkiintoinen ratkaisu tämän tyyppiseen tekstiin. Olisin itse odottanut, että olisi ollut yksi hyvin selvä päähenkílö. Tietenkin poika nousee päähenkilönä toista päähenkilöä eli äitiään ylemmäksi.



Teksti seuraa tapahtumia joko äidin tai sitten pojan silmin. Mukaan mahtuu myös sivuhenkilöiden sivusta seuraavaa kulkua.



Dialogi on mitä hienoimmin rakennettu, se on kuin virta joka vetää mukanaan. Kuvailu ja mahtava dialogi tekevät teoksesta uskottavan´.mahtavalla tavalla. Toiset eivät varmastikaan koskaan pysty lukemaan teosta loppuun, toiset taas varmastikin ahmivat sen monta kertaa viikossa.



Uskoisin sanovani, että en ole lainkaan tai ainakaan paljoakaan väärässä siinä jos vertaan kirjailijan tekstiä ja tapahtumia Torey Haydenin teksteihin. Kummatkin noudattelevat samaa kaavaa, voi miltei luulla, että he ovat sisaruksia joiden kummankin lahja on kirjoittaminen.



Tämän tyyppiset omaelämänkerrat ovat mielestäni harvoin hyviä usein ne on pelkkää puhetta paperilla. Sanojen sisältöä pitää tarkastella, tekstiä pitää aino säätää hieman vielä paremmaksi. Monet itse omanelämänkertansa kirjoittaneet ovat tehneet juuri tuon kauhean virheen. Muutenkin minusta ainakin tuntuu siltä, että omaelämän kerran saavasta kuoltuaan toisen kirjoittajana tässä mainituista kirjailijoista ei ole tehnyt tätä kammottavaa virhettä.



Toivottavasti kirjailijat jatkavat työtään sillä oli hyvin sääli jos heidän tuotoksensa jäisivät suppeiksi itse odotan kovasti toiselta heistä seuraavaa kirjaa.

Nimi Metafysiikka

ISBN 9516624928, 9789516624924

Kustantaja Gaudeamus

ARVOSTELU

Aristoteleen Metafysiikka on hyvinkin huomattava teos länsimaisessa kirjallisuudessa. Voidaan jopa sanoa, että kaikki alkoi juuri tästä teoksesta. Mikään ei vielä ole onnistunut olemaan, yhtä aikaa niin selkä ja samalla niin uskomaattoman epämääräisen sekava. Teoksen pitkät lauseet, johdattelu erilaisiin elämän solmukohtiin, maailman universaali käsitettä pohtiva teos vie aikaa. Metafysiikka keskittyy milteimpä aina pohtimaan kysymystä; Miksi? Miksi olen täällä, mikä on elämä, mitä elämä on, millainen on universumi. En usko, että koskaan saamme vastausta näihin kysymyksiin, mutta kautta aikojen filosofit niin pienet kuin suuretkin ovat kovasti yrittäneet hakea vastausta tähän ongelmalliseen probleemaan. Aina löydetään jotain uutta mikä voisi avata ovia lisää elämän, olemesin tarkoitusta etsiessämme. Aristoteleen tuotanto on valta, on sanottu, ettei kukaan ennen häntä eikä kukaan hänen jälkeensä ole kerännyt yhtä suurta tieto määrää, tähtitieteen, biologia, kemian fysiikan, teologian alueilta. Ehkä juuri tämä on se syy miksi Aristoteles oli joskus tokaissut suustaan seuraavanlaisen lauseen. Ihminen on viisas vasta kun hän ymmärtää sen, että hän ei loppujenlopuksi tiedä mistään paljoakaan.



Tämä on niitä teoksia joita ei oteta kirjaston hyllystä pelkästään luku fiiliksessa, kun kyseisen teoksen nostaa hyllystä, pelkkä kirjan henki kertoo, että tämä ei ole viihde kirja vaan tämä on tietoa varten. Muistaakseni Ranskan kuningas oli joskus kertonut, että häneltä meni neljäkymmentä lukukertaa ennen kuin hän ymmärsi lukemansa. Pelkästään jo tämä kertoo siitä millainen kirjan on kyseessä. Lauseet saattavat olla sivun mittaisia, mikä tekee lukemisen vaikeaksi. Aristoteleen mielenkiintoiset kielikuvat ovat antamassa usein lisää väriä teokselle. Jokaiselle joka lukee teoksen ensimmäisen kerran tulee sellainen olo varmasti, että miten joku voi kirjoittaa näin. Mutta kun vain jatkaa lukemista, lukee kirjan kerta toisensa perään, niin teos alkaa avautumaan hiljalleen.



En tiedä onko minulla minkäänlaista oikeutta mennä kirjoittamaan arvostelua aikamme yhdestä suurimmasta teoksesta. Olen kuitenkin päättänyt kirjoittaa tämän, sillä kaikkea voi arvostella, aivan kaikkea. Meidän tulee aina myös kyseenalaistaa lukemamme teksti. Paperille painetut sanat voivat usein hämätä ja johdattaa meitä harhaan.