Tekijä Charles Bukowski

Nimi 234 Runoa

ISBN 987-952-483-009-6

Kustantaja Sammakko

Kustantajan nettisivu www.sammakko.com

 

ARVOSTELU

Juoppo renttujen suojelupyhimys Bukowski on saanut aikaan sen, että hänen mahtia runojaan ollaan laitettu yksiin kansiin. Jos joku kysyy miten muka kännissä voi kirjoittaa ei tarvitse mainita muuta kuin kyseisen herran nimi. Runoilijan lempi aiheita ovat selkeästi naiminen, juominen ja uhkapelaaminen. Voin hyvin kuvitella rähjäisen miehen istumassa baaritiskillä viskin ja muistivihon kanssa, hän hukuttaa suruaan koska kustantajat ja kriitikot eivät ymmärrä hänen nerouttaan. Tietenkään hän ei sitä näytä kenellekään.

Runot ovat hyvin yksinkertaisia mikä taas toisaalta tekee niistä hyvinkin moni mutkaisia. Luultavasti tiettyjen runojen alkuperää, tarkoitusta tai muuta vastaavaa ei voi tietää kuin runoilija itse ja niin sen kuuluukin mennä. Toisissa runoissa kirjailija jättää paljonkin lukijan oman mielikuvituksen varaan. Se tekee herrasta mielenkiintoisen, hän pystyy samalla olemaan selvä (en tarkoita raittiutta) samalla hän pystyy olemaan monimutkainen. Hänen ideoitaan ei koskaan hyväksytty hänen oma aikanaan, kuten ei kenenkään suuren taiteilijan tuotoksia ymmärretä kuin vasta hänen kuoltuaan.

Runoista paistaa hyvin läpi se henkilö joka toisaalta ei välitä mistään, mutta taas toisaalta välittää, runot antavat hyvin kylmän kuvan henkilöstä joka on ne kirjoittanut. Kokoelmaan ei mahdu kovinkaan montaa positiivista tai lohtua antavaa tekstiä . Tästä esimerkkinä yhden runon pätkä joka löytyy myös teoksen takakannesta. "Jotkut ihmiset eivät koskaan sekoa. Kuinka hirvittävää heidän elämänsä täytyykään olla". Minusta jo tämä pätkä antaa kuvaa siitä millainen runoilija on kyseessä. Hän ei kirjoita rakkaudesta kauniisti, hän kirjoittaa siitä miten tuskaista se on, hän ei kirjoita kevään auringosta vaan mieluummin syksyn hämärästä vesisateesta.

Bukowski on kieltämättä runoilijan stereotyyppi. Hän juo jatkuvasti, ei väliä mitä kunhan vain tulee känniin, hän välttelee pitkiä suhteita nopea yhden yön homma tuntuu olevan hänen tapansa, aivan varmasti hän on rahaton taivaanrannan maalari jota normaali työn teko ei voisi vähempää kiinnostaa. Omien runojensa mukaan hän ei ainakaan kauhean monessa työpaikassa viihtynyt ja tahallaan jopa järjesti itselleen potkuja lähtemällä dokaamaan kesken työpäivän jos sattui vituttamaan. Voisiko kirjailija olla enempää runoilijan muotokuva. Tietysti pois laskettunu teksti joka ei kerro tosiaan kauniista kukkaniitystä kauniine perhosineen ja lintuineen.