Tekijä Aristoteles

Nimi Metafysiikka

ISBN 9516624928, 9789516624924

Kustantaja Gaudeamus

ARVOSTELU

Aristoteleen Metafysiikka on hyvinkin huomattava teos länsimaisessa kirjallisuudessa. Voidaan jopa sanoa, että kaikki alkoi juuri tästä teoksesta. Mikään ei vielä ole onnistunut olemaan, yhtä aikaa niin selkä ja samalla niin uskomaattoman epämääräisen sekava. Teoksen pitkät lauseet, johdattelu erilaisiin elämän solmukohtiin, maailman universaali käsitettä pohtiva teos vie aikaa. Metafysiikka keskittyy milteimpä aina pohtimaan kysymystä; Miksi? Miksi olen täällä, mikä on elämä, mitä elämä on, millainen on universumi. En usko, että koskaan saamme vastausta näihin kysymyksiin, mutta kautta aikojen filosofit niin pienet kuin suuretkin ovat kovasti yrittäneet hakea vastausta tähän ongelmalliseen probleemaan. Aina löydetään jotain uutta mikä voisi avata ovia lisää elämän, olemesin tarkoitusta etsiessämme. Aristoteleen tuotanto on valta, on sanottu, ettei kukaan ennen häntä eikä kukaan hänen jälkeensä ole kerännyt yhtä suurta tieto määrää, tähtitieteen, biologia, kemian fysiikan, teologian alueilta. Ehkä juuri tämä on se syy miksi Aristoteles oli joskus tokaissut suustaan seuraavanlaisen lauseen. Ihminen on viisas vasta kun hän ymmärtää sen, että hän ei loppujenlopuksi tiedä mistään paljoakaan.



Tämä on niitä teoksia joita ei oteta kirjaston hyllystä pelkästään luku fiiliksessa, kun kyseisen teoksen nostaa hyllystä, pelkkä kirjan henki kertoo, että tämä ei ole viihde kirja vaan tämä on tietoa varten. Muistaakseni Ranskan kuningas oli joskus kertonut, että häneltä meni neljäkymmentä lukukertaa ennen kuin hän ymmärsi lukemansa. Pelkästään jo tämä kertoo siitä millainen kirjan on kyseessä. Lauseet saattavat olla sivun mittaisia, mikä tekee lukemisen vaikeaksi. Aristoteleen mielenkiintoiset kielikuvat ovat antamassa usein lisää väriä teokselle. Jokaiselle joka lukee teoksen ensimmäisen kerran tulee sellainen olo varmasti, että miten joku voi kirjoittaa näin. Mutta kun vain jatkaa lukemista, lukee kirjan kerta toisensa perään, niin teos alkaa avautumaan hiljalleen.



En tiedä onko minulla minkäänlaista oikeutta mennä kirjoittamaan arvostelua aikamme yhdestä suurimmasta teoksesta. Olen kuitenkin päättänyt kirjoittaa tämän, sillä kaikkea voi arvostella, aivan kaikkea. Meidän tulee aina myös kyseenalaistaa lukemamme teksti. Paperille painetut sanat voivat usein hämätä ja johdattaa meitä harhaan.